Myös…Halusin teeskennellä etten kuullut niitä, mutta heillä on vielä vähän aikaa ja he repivät hiuksiaan. Halusin puuttua asiaan, mutta ajattelin, että olen liian mukava siellä missä olen, ja jos olisin puuttunut asiaan, he olisivat tunteneet oloni noloiksi.
He onnistuivat herättämään minut ymmärtämättä sitä ja saavuttamatta tulosta. Pidin silmäni kiinni ja yritin ajatella mitään, jätin selkeästi huomioimatta pimeyden ja yritin pitää suonissani virtaavan kuuman veren poissa kylmästä sydämestä. Sekunti epävakautta riitti, jotta minut repii ohut lanka, jossa roikkuin. Yritin lämmitellä itseäni virtuaalisesti luodulla kuvalla yhdestä …

– BAAAAA… !!! Mene kertomaan hänelle nyt! Nyt lähdet!
– Se on hänelle hyvä näin … Vannon, hän voi hyvin… Lopeta turha murehtiminen.
– Tu… sigur nu …
– … nu ti-am ascuns nimic. Tu nu ai inteles.
– Ahhh… `mama ta! Minti , deci … De unde stiai ce urmeaza sa intreb?

Minusta tuntui, että räjähtäisin ja hyppäsin sängystä ajatellen moittivani häntä. Kahdessa askeleessa pääsin ovelle ja melkein repiin sen irti saranoista. Edessäni olivat kahden olennon siluetit, jotka tärisivät kuin gelatiini hajavalossa. Se oli enemmän tunne kuin selvä lause, ja ymmärrän hämmästyneenä, että en olisi haitannut ollenkaan, jos en avannut ovea. Mitä helvettiä minä tein? Olenko kuolemassa, ja nyt odotan heidän onnittelujaan? Nämä kaksi katsovat minua hämmästyneenä, ja olen kietoutunut heidän kuvastaan. Yritän silmäkulmastani nähdä jotain todellista huoneen ympärillä. Ei hätää. Turkki alkaa venyttää siluettiaan sänkyä pitkin nukuttuaan hyvät yöunet. Käännän pääni hitaasti ikkunaa kohti ja otan askeleen taaksepäin. Näen katuvalaistuksen oranssin valon yrittävän päästä kaihtimien läpi. Otan askeleen taaksepäin ja käännyn selkäni heille. mitä helvettiä?! Peitin seinäni seepran turkilla!? Jokin on vialla, mutta ehkä se on vain verhojen välistä valoa, joka on edelleen painettu verkkokalvolle. Kuulin kuinka sisäänkäynnin ovi liikkui ikään kuin siihen olisi osunut voimakas virta. He juoksivat karkuun…le-am auzit pasii grabiti cum se indreptau spre lift. Nu a fost sa fie… El a deschis usa si au facut impreuna pasul fatal intr-un gol de sapte nivele. Macar au fost impreuna pana in ultima clipa.
Era la picioarele mele si-l simteam nedumerit de tot. Il dau la o parte ( zici ca-i in pragul unui atac de apoplexie… daca-i ies ochii din cap mai mult de atat va trebui sa-si caute femela melc cand nu o sa-l mai privez de libertate ) si ma indrept spre pat.
E liniste acum … si as putea sa dorm linistit… (Hei ! Sunt treaz ! Nu ai ce sa-mi spui pentru ca nu mai existi ! )